Cairntytöt Ilona ja Martta ovat molemmat juoksussa. Martta ehti ensin ja on jo käynyt jo miehelässä. Nemo (Sanderfield Double Click) oli ollut varsin herrasmies ja Marttakin pääsi ensijännityksestä hyvin ylitse, näinpä astutus sujui erinomaisen hyvin viime torstaina ja perjantaina. Nyt vain odotellaan... Ilonan lemmenloma olnee viikon päästä ja suuntautuu siis Ricon (Leavenwort Rock in Soull) luokse. Omakin pentukuume tässä pahenee koko ajan ja erinäisiä hajatelmia pyörii asian ympärillä.

Nome-treenejä olen aloitettu Viivin kanssa. Ei siitä sen enempää. Linjaa saa näköjään edelleen jauhaa. Ohjaaja taasen on käynyt treenaamassa hevosenki selässä. Sunnuntaisin Luppanan kanssa siis ratsastustunneilla. Tänään jopa hypättiin.. Wu-huu... Hyppypelko on hälvenemään päin. Huippua!

Tälleenkinhän voi käydä. Blogiin on ilmestynyt uusia kategorioita... syytä huoleen..? Mitä todennäköisemmin. Näyttäisi pahasti siltä, että uuteen lajiin ja uusiin rotuihin on käynnissä perehtymisjakso. Tänään kävin seuraamassa LUT-koetta (asiaan vihkiytymättömille tiedoksi, että se on siis luolakoirien taipumuskoe) ja viime vuoden puolella jo kävin seuraamassa LUT-treenejä. Mistä moinen..? Osa jo ehkä tietääkin, mutta huusholliin on kovaa vauhtia pesiytymässä yksi kappale mäyräkoiria ja yksi petovihainen ajokoirakin. Mäyräkoira nyt on ennenkin sydäntä liikuttanut, mutta kyllä tämä täällä sohvia lämmittävä kappale on oman naulansa siihen lyönyt. Mahtava koira.. ihan ihan ihana ja terriereihin nyt olen myöskin ollut lääpälläni ollut jokusen vuoden.

LUT-kokeet ovat aikasta mielenkiintoisia. Eroja koirien työskentelyä seuratessa näkee ihan noviisikin. Henk.koht. näyttäisin tykkäävän nopeista ja pienistä koirista. Sellaisia näkyikin parin mäyräkoiran, parin parsonin (joista tuli heti tunne, että tahtoo!!!) ja yks ihan valloittava borderi (jälleen vahva tahtoo!!!) verran. Ihan samat ominaisuudet noissa koirissa sykähdytti kuin muissakin koirissa.. se mieletön tekemisen palo.

Mihin tämä sitten johtaakaan.. ei tiiä vielä, mutta asennoituminen siihen faktaan, että joku pikkukoira täällä viltin alla varpaita lämmittää, on hyvällä alulla.

Muista terriereistä semmoista ajankohtaista tietoa: Äiteen Martta ja Ilona astutetaan seuraavaan juoksuun. Urokset on valmiiksi katsottu, mutta toistaiseksi classified information, mutta mielenkiintoisia hurmaavia herroja kuitenkin. Pentusia tulossa siis kevääksi.. ihanaa. Sopii hyvin tälläiselle, jolla on jo valmiiksi hirveä pentukuume....

Mieli on maassa, kun Tahvo on poissa. Oloa helpottaa ajatus siitä, että ratkaisu oli Tahvolle oikea ja se ei tästä surusta mitään siellä nyt tiedä. Omaa menetystäänhän sitä suree. Kymmenen vuotta on iso osa elämästä ja sen ajan Tahvo kuului siihen. Se aikakausi on nyt ohitse ja Tahvo jää legendaksi. Monet ovat Tahvoa muistaneet ja surussa myötäeläneet. Kiitos heille. Ja kiitos Tanjalle.

On se vaikea uskoa, ettei sitä ovea enää tule vastaan, jonka avattuaan Tahvo on siellä takana kenkä suussa puhumassa ja häntää heiluttamassa. Se oli suuri koira. Muistoja on niin paljon. Harva koira sitä MEJÄ-kokeen laukauksensietotestissäkään puree narun poikki ja lähtee etsimään noudettavaa... ja kahdesti vielä. Ja monestikko Tahvo ehtikään näykätä agilitykisojen maalissa emäntää eräästä hieman arasta paikasta ja komentaa lisää vauhtia ihan radan aikanakin. Ja entä ne kesken toko-kokeen makupalojen ryöstämiset repusta... sieltä kehän ulkopuolelta. Tahvo oli aito villi-tiimiläinen ja ryhmän perustajajäsen, se todettiin jo flattien kesäleirillä aikoinaan ulkomaalaisten kouluttajien pitäessä avo-ryhmälle treenejä. Vieressä oli siskolikka Masu (hänkin villi-tiimiläisiä) ja sitä volinan ja tepastelun määrää.. Tahvohan kunnostautui ihan ihmisagilityssäkin samaisella leirillä.

Tahvo oli monipuolinen kaveri, metsästyskoirana erinomainen. Vielä viime syksynä Tahvo nouti sorsat ja hanhet, kuulo ei oikein raanakoiden jallittamisessa enää toiminut, mutta nenässä ei ollut mitään vikaa ja toissa syksynä mentiin vauhdilla hirvienkin perässä. Kaikkien hienojen käyttö- ja näyttöominaisuuksiensa lisäksi Tahvo oli meille tärkeä ihan vain olemalla Tahvo, siinä oli jotain periflattimaista tai peritahvomaista. Ehkäpä siksi Tahvon ystäväkaarti oli niin laaja. Tahvo herätti suuria tunteita, iloa ja nyt surua, riemua ja melkoista ärtymystäkin... sekin on taitolaji. Siinä meni eräskin ulko-ovi ja auton sisustus uusiksi, Tahvo kun meni siitä mistä pääsi ja silloin kun halusi, myös söi mitä tahtoi silloin kun tahtoi.. mm. joulupöydästä hanhenmaksapateet.

Viimeisinä päivinään se jokin katosi Tahvosta. Syöpä vei voimat. Ihan liian aikaisin, ei 10 vuotta ole vielä niin vanha! Tahvo ei edes ehtinyt olla vanha! Tahvolla toista vuotta sitten todettu melanooma voitti sittenkin. Aika tuli täyteen ja noudot on noudettu. Pitää toivoa, että nämä meidän flatit olisivat tulevaisuudessa hieman pitkäikäisempiä. Tämän menetyksen jälkeen tuntuu siltä, että tarpeeksi ei voi näiden tärkeiden koiraystävien ja ihmisrakkaiden kanssa viettää aikaa. Olkaa siis te muutkin tärkeiden tyyppienne kanssa ja touhuilkaa, hankkikaa muistoja. Tahvoa on kova ikävä vielä pitkään. Nuku hyvin.

Pitääkö tuntea morkkista, ettei ole kirjoitellu..? No päätin ettei.. Vuosi 2009 viiletti sitten aika vauhdilla. Viivi on käyttövalio...!!! Älytöntä. Tietokannasta katsoin, että 29.12 on valionarvo hyväksytty. Ihmeesti se viipyikin yli neljä kuukautta.

Kuulemma olen sanonut viime keväänä, että jos se ei valioidu kauden aikana, niin ohjaajassa on ollu vikaa... No sain siinäkin suhteessa synninpäästön.. että ehkä se ohjaajakin joskus tekee jotain oikein. Vaikkakaan ei aina.. ei aina... No viime vuodelta Viiville siis voittajaluokan  neljä ykköstä.. kaksi kolmosta.. liuta nollia... ja yksi viiva. A-kokeista, 2kpl pyöreää nollaa. Ja taidettiin me tokossakin käydä.. sieltä siis 1 kertaa AVO1. Ei hullumpi vuosi. Ai niin eipä unohdeta sitä H:ta sieltä näyttelystä.. eli sielläkin on käyty. 

Sen verran viime vuodesta on opittavaa, että tuommoista koerumbaa ei oteta enää. Ehkä käydään muutamassa kokeessa. Ehditään treenatakkin ja metsästellä toivon mukaan järkevämmin, kun ei tarvi antaa aina lepopäiviä kokeiden jälkeen. Loppukaudesta keitti Viivillä höyrykattila yli. En ehtinyt kokeiden välillä pitää palauttavia treenejä, kun sillä nyt kuitenkin on tuommoinen flatin pääkoppa, vaikka erikoisen keskittymiskykyinen onkin, niin stressitaso oli liian korkea. Nohh.. nyt on ladattu akkuja jo jonkin aikaa... pitääkin miettiä josko kohta olisi sopiva aika jonkinlaista kuntoa koiralle kasvattaa...? Kun tietäs mitä tekis... ehkä tokoa..? No kunnes selkiytyy niin jatketaan tällä perussohvakoiran elämää metsälenkeillä höystettynä. (Viivillä on pantakin kaulassa... no se onkin siviilissä)... On me jotain sentään tehty Nina Ottosenin parikin koirapeliä löytyy kirjahyllystä, joten niillä on pelattu.. myöskin namipurkin etsintä on kovilla pakkasilla ollu ihan pop-juttu.

Ehkäpä pitää keskittyä noihin Viivin tyttöihin... Helmiä onkin treenattu välillä ja luulenpa että siinä olisi vielä työsarkaa. Niin niitä pentujen saavutuksia 2009.. Topi meni taipparit läpi...!! Hyvähyvä ja näyttelyistäkin jotain punaista ja sinistä nauhaa ovat keränneet. Ja sitten taipparithan läpäisy myös Nalli.. wuhuu ja silläkin on joku sininen nauha jo. Tahvo-Sedän koe-hommat on ohitse eli ei nähdä häntä enää kokeissa. Tahvolla on joitakin terveyshuolia. Pari kohtausta on ollut tänä vuonna, joissa yhteen liittyy tajuttomuushetki ja alkutalvesta oli hieman ontumistakin. Surku on ollut, kun huonoja uutisia sieltä Tahvon kotoa kuulee, mutta jotain hienoakin, sillä Tahvo teki upean metsästyskauden noutamalla enemmän lintuja, kuin yhtenäkään muuna vuonna, mukaanlukien hanhia.

Sivujen päivittelyä on nyt kestänyt nelisen tuntia, että saattaisi olla aika lähteä lenkille. Jos koirat vaan herää. Pitää kokeilla.

Kesä on kiireistä aikaa.. niin se vain on.. Mitäpäs sitä sitten raportoitavaa.. Viivi on starttaillut nomessa mielenkiintoisin tuloksin.. Oijärveltä pamahti nolla neitosen ollessa hieman huonokuuloinen.. tehtävät kyllä meni silleen ihan ok, siihen asti että markkeeraukset meni ihan muualle ku piti.. tai siis markkeeraukset oli paikallaan, mutta koira huiteli muualla... Sitten Rovaniemellä Viivi rämäytti ykkösen emännälle synttärilahjaksi :) Olipa vähän hyvä fiilis. Koko koe meni silleen sen oloisesti että kyllähän me nää osataan... Sunnuntaina oli juhlat juhlittu ja lähti flattityttö lapasesta niin sanotusti, että nollahan sieltä sitten.

Treenattu ollaan. Ei siitä sen kummempaa.. nyt on kuumeinen mietintä päällä, että miten tästä eteenpäin, kun jonkinlainen pillikurinpalautus lienee paikallaan.

Tokossa Viivi starttasi ekaa (ja myös viimeistä) kertaa avoimessa luokassa... Pipa tuomitsi meille mukavan ykköstuloksen ja luokkavoiton.. ei paha.. tällä harjoittelumäärällä.. Ehkäpä voittajaan sitten ensi talvenako..???

Tahvo-Setän kuulumisia sen verran, että fiksuna vanhuksena Setä oli vetäissyt natusiin vähän kiviä. Tästäpä oli tullut sen verran huono olo, että eläinlääkärireissu oli edessä. Kivet kuitenkin saatiin kaiveltua ulos sitä normitietä, eikä leikkausta tarvittu.. voi tahvo tahvo...

Kiire ja kesä.. se on nuo reissut. Toissa viikolla piipahdin Tanskassa parin päivän reissun lentäen ja hain sieltä Annelle ja Katrille, ehkä ihka vähkä suloisen cairnpojan. Rico kuuluu hyvin kotiutuneen uuteen kotihin. Kennel Kiokasin porukka kestitsi oikein ystävällisesti yön yli ja niin se on että koiraihmisissä on seassa tosi mukavia tyyppejä!

Tanskasta paluuiltana sitten nokka kohti Saksaa ja Frankfurttia... Mutta siitä reissusta lisää kuvien kera myöhemmin...